http://www.helsinki.fi/teol/ktel/
Mitä ajatuksia herättää lukea Helsingin Yliopiston Käytännöllisen teologian laitoksen etusivu? Itselläni silmään pisti muutamakin tekstinpätkä. Se tutkii yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan uskonnollista toimintaa ja muodostaa tästä kriittistä teoriaa. Jos näin on, mikä erottaa sen Uskontotieteen laitoksesta jossa tutkitaan erilaisia uskonnollisia ilmiöitä ja niihin liittyviä tapoja, uskomuksia, kirjoituksia ja instituutioita? Sana kriittinen ei intuitiivisesti tuntuisi oikealta olla näin alkumetreillä Käytännöllisen teologian laitoksen kuvailua joka tutkii ja opettaa myös teologian soveltamista käytäntöön. Myös? Käytännöllinen teologia opettaa "myös" soveltamista käytäntöön? Eikö se olekaan sen pohja? Eikö meillä ole objektiivisuuteen pyrkivää ja kriittistä otetta varten uskontotieteen laitos niin Helsingissä kuin Turussa (ei ikävä kyllä Tampereella)?

Positiiviselta vaikuttaa lukea kuinka käytössä on niin kvalitatiivistä kuin kvantitatiivistäkin menetelmää. Melko irrelevanttina assosiaationa tuli mieleeni keskustelut ja tunnelma kotiyliopistossani Tampereella. Mistä on lähtenyt kvantitatiivisen tutkimisen pilkkaaminen? Onko pohjana se että opiskelijat pitävät tätä aihetta tylsänä, kursseja mielenkiinnottomina ja tilastoja rasittavina? Onko Tampereella asennetta kvantitatiivisen tutkimuksen merkityksellisyyttäkin vastaan ja jos on niin mistä se on lähtöisin? Voisiko opiskelijat virheellisesti tuomita kvantitatiivisen hyödyttömäksi, pääasiallisesti henkilökohtaisen antipatian vuoksi? Itse en pitäisi tätä mitenkään mahdottomana ajatuksena.

Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Käytännöllisen teologian laitos vastaa myös teologisiin tutkintoihin kuuluvista soveltavista opinnoista. Niihin kuuluvat jumalanpalveluselämän, uskontokasvatuksen ja sielunhoidon soveltavat opinnot sekä ohjattu työharjoittelu. Kirkot huolehtivat uusille työntekijöilleen tarpeellisesta orientaatiokoulutuksesta. Yliopisto vastaa siitä, että tiedekunnassa tutkintonsa suorittaneella on teologian soveltamisen teoreettiset ja käytännölliset perusvalmiudet. Mitä mieltä nyt sitten olla tällaisesta? Minulle tulee hieman paha olo ja lause "ei kai sen näin pitäisi olla" toistuu päässäni kasvojeni vääntyessä murheelliseen muotoon. Intuitiivisesti tämä tuntuu väärältä, mutta miksi? Sana "sielunhoito" rävähtää niin vahvasti että tuntuu pahalta nähdä sitä tässä yhteydessä, oman rakkaan Suomen maani, rakkaaseen tieteen kehtona pitämäni yliopistojärjestelmän yhteydessä. Haluaisin itsekin tutustua lisää sielunhoitoon. Käytännössä olen siitä jo jotain tuntumaa saanut ollessani nuorempana vannoutunut kristitty uskovainen. Haluaisin siis nähdä sielunhoitoa käsiteltävän yliopistossa uskontotieteiden laitoksella - missä sitä kenties tehdäänkin. Miksi sielunhoidon tulee tulla esille yliopistossa vielä käytännöllisen teologian laitoksella? Mitä tämä kirkon ja yliopiston yhteistyö tarkoittaa? 'Yhteistyö' ei sanana herätä antipatioita mutta ei se kyllä tarkoita että yhteistyö aina toivottavaa olisi. En esimerkiksi haluaisi että kukaan tekisi yhteistyötä Burman sotilashallinnon kanssa. Tämä siis ei ole mikään rinnastus vaan pelkästään pohdinta sanasta 'yhteistyö'.

Uskonnollista toimintaa analysoidaan yksilön, kirkkokuntien tai uskonnollisten yhteisöjen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmasta. Käytännöllinen teologia siis ilmeisesti myös tutkii kirkon toimintaa ja ilmeisesti melko lailla myös kaikkea muuta mihin kirkko liittyy. Opetusta kuitenkin ilmeisesti tapahtuu myös kirkon puolesta. Onko tämä hyvä tapa saavuttaa objektiivista tietoa? Onko sitten edes tavoitteena objektiivinen tieto? Kielitoimiston sanakirjan mukaan tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta. Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos. Onko käytännöllisen teologian paikka yliopistossa? Käytännöllinen teologia ei ole sama kuin uskontotiede. Yritetäänkö joskus esittää että teologia (sanan alkuperäisessä merkityksessä) olisi samankaltaisempi uskontotieteen kanssa kun se on? Jos yritetään niin miksi? Miksi teologialle on tarvetta yliopistossa? Miksi kirkko ei voisi yksin, ilman yliopistoa opettaa uskontoihin liittyviä asioita, jos he haluavat, niinkuin olettaa voisi, opettaa muutakin kuin uskontotieteellistä näkökulmaa? Miltä se tuntuu että yhteikunnan varoja käytetään tällä lailla? Ainahan verorahoistamme suuri osa päätyy sellaiseen käyttöön mihin emme haluaisi niiden menevän, mutta onko tämä ikäänkuin yhteiskuntaamme luoman järjestelmän itsensä mukaista? Miksi yliopistolla on tällaista opetusta, tulisiko sitä olla ja tuntuuko se oikealta? Voisi olla hyvä jos moni asiaan perehtyneempi ja vaikutusvaltaisempi kävisi läpi näitä kysymyksiä mahdollisimman paljon.

En ole perehtynyt asiaan riittävästi sanoakseni ettei tämänhetkinen näkemykseni muuttuisi välittömästi tutustuessani näihin kysymyksiin syvemmin, mutta tämä on se mitä oman tietoni pohjalta ajattelen. Harmi että elämä on vain noin 75 vuotta pitkä. Tuskin ehdin perehtymään tähänkään aiheeseen sen vaatimalla perusteellisuudella kun maailma on niin täynnä kaikkea muutakin mielenkiintoista.